Liikunnanopettaja

Jarmo Pakkala, 29 v.

Yläasteella monen oppilaan liikunnalliset perustaidot ovat heikot. Tasoerot kasvavat liian suuriksi, elleivät lapset totu liikkumaan. Liikkuminen pitäisi aloittaa jo ennen koulun aloittamista. Jos vanhemmat eivät liikuta lastaan tai tarjoa liikkumisen mahdollisuuksia, lapsi ei opi nauttimaan liikunnasta. Liikuntakasvatus lähtee kotoa.

Luokan oppilaista yksi saattaa harrastaa kahta urheilulajia, toinen osaa hädin tuskin juosta, kolmas pelaa vain roolipelejä. Otan työssäni huomioon oppilaiden tasoerot, ja yritän tarjota jokaiselle oppilaalle hänen taitotasoaan vastaavaa ohjausta. Tunnen onnistuvani, kun vastahakoinenkin oppilas innostuu liikkumaan.

Valmistuin liikunnanopettajaksi Jyväskylän yliopistosta kolme vuotta sitten ja sain työpaikan Tampereen Sampolan yläasteelta. Yli kuudensadan oppilaan koulussa vedän poikien liikuntaryhmiä, ohjaan valinnaisen liikunnan oppilaita, pidän mailapelikursseja ja opetan terveystietoa.

Onnistuminen ruokkii oppimista

Teen paljon töitä hyvän oppimistuloksen eteen. Jalkapallotunti on kohtuullisen helppo toteuttaa. Sen sijaan vaatii viitseliäisyyttä ja taitoa opettaa pojille hip hopia ja breakdancea. Liikunta on musiikin tavoin kokonaisvaltainen laji, molemmissa rytmi ja liike yhdistyvät yhdeksi tekemiseksi. Kun oppilaat rohkaistuvat ja uskaltavat kokeilla, oppimisesta tulee hauska tapahtuma.

Liikuntalajeja on valtavasti: peruspallopelit, suunnistus, hiihto, luistelu, jääpelit, uinti, telinevoimistelu, kuntosaliharjoittelu, paini ja tanssi. Painotan lajit vuosiluokan ja ulkoisten olosuhteiden perusteella. Esimerkiksi seiskalla suunnistetaan, ja vasta kahdeksannella luokalla pelataan pesäpalloa .

Monet oppilaat eivät pidä hiihdosta ja suunnistuksesta, mutta en välitä narinasta. Ymmärrän, etteivät kaikki lajit voi kiinnostaa, mutta opetussuunnitelman mukaan edetään. Kun on hiihtoa, silloin hiihdetään. Meidän ei tarvitse vetää viiden kilometrin lenkkiä, voimme tehdä muutakin kiinnostavaa, vaikkapa perehtyä luisteluhiihdon tekniikkaan, pelata suksilla pesäpalloa tai jalkapalloa. Jos oppilas ei halua suunnistaa, en taistele hänen kanssaan. Keksin suunnistusta muistuttavaa liikuntaa, ja piirrän karttareitin lenkkeilyä varten.

Valinnaisella liikuntatunnilla kaikki motivoituvat työskentelyyn. Myös seiskaluokalla asenne liikuntaan on useimmiten myönteinen. Kasilla voi ilmetä pientä uhmahenkeä, oppilaat haluavat vain pelata ja unohtaa harjoittelun. Joku karttelee liikuntaa oman osaamattomuutensa vuoksi. Jos oppilas lyö kaiken läskiksi, puutun asiaan, mutta yritän suuressakin opetusryhmässä ottaa huomioon yksilön. Jokaisen oppilaan suoritukset pitää huomioida, sillä pienikin onnistuminen ruokkii oppimista.

Oma liikuntasalimme ei vastaa koulun tarpeita, joten käytämme ulkopuolisia tiloja. Liikuntapaikat sijaitsevat hajallaan, usein kilometrien päässä itse koulukiinteistöstä. Varaan liikuntapaikat, teen lukujärjestykset ja huolehdin siitä, että oppilaat voivat siirtyä turvallisesti liikuntapaikasta toiseen.

Synnytettävä liikettä ja toimintaa

Suurin osa oppilaista tuntee tavallisimmat liikunnan lajit, joten teemme harjoitteita ryhmissä. Harvinaisen lajin kohdalla roolini muuttuu. Kun opetan lippupalloa, amerikkalaisen jalkapallon kevytversiota, käytän aikaa pelitaktiikan selostamiseen. Koska liikunnanopetusta on koulussa vähän, vain yksi kaksoistunti viikossa, sanon sanottavani lyhyesti ja ytimekkäästi. Päätarkoitus on synnyttää liikettä ja toimintaa. Valitettavasti oppilaiden fyysinen kunto tänä päivänä on huono, eikä se peruskoulun liikuntatuntimäärillä tule kohoamaankaan. Siksi yritän motivoida oppilaita liikkumaan vapaa-ajallaan.

Kun opetan terveystietoa, yritän sitoa oppisisällön oppilaan omaan arkeen. Aihealueet ovat vaikeita: ystävyys, yksinäisyys, päihteet, sairaudet, mielenterveys, kehittyvä seksuaalisuus, ravinto, liikunta ja lepo. Terveystiedonkin tunnilla haluan saada oppilaat tekemään ja osallistumaan. Hyvässä ilmapiirissä rohkeus puhua henkilökohtaisistakin asioista kasvaa. Jos aihe herättää keskustelua, käytän siihen reilusti aikaa. Vuorovaikutus voi hitsata luokan yhtenäiseksi ryhmäksi.

Valmistelen tunteja kotonani. Saatan käyttää kolme tuntia yhden terveystietotunnin esityöhön. Huonosti valmistelu oppitunti tuntuu itsestänikin pitkäveteiseltä. Minun täytyy aina tietää, mitä haluan oppilaitteni oppivan. Liikuntatunti voi ulkopuolisesta näyttää kaaokselta, mutta se ei ole sitä. Hyvä tunti on täynnä liikettä ja liikunnan riemua.

Edellytän, että oppilaat keskittyvät opetukseen. Jos päälleni puhutaan, opetan luokalle hiljaisuutta. Hölösuut saavat palautetta myös kavereiltaankin. Olen tiukka, mutta pidän itseäni avoimena ja välittömänä, tiedän pystyväni kommunikoimaan oppilaiden kanssa. Ysiluokan luokanvalvojana joudun joskus painimaan oppilaan kanssa, mutta en ota itseeni, enkä takerru jokaiseen ilkeyteen. Ei ole mahdollista toimia täysin avoimesti kaikkien kanssa, sekin pitää hyväksyä.

Voin arvioida onnistumistani helposti. Riittää kun kysyn oppilailta, oliko tunnilla kivaa. Nykyajan oppilaat sanovat mielipiteensä suoraan. Olen joskus havahtunut, kun salibändituntia valitetaan liian helpoksi. Silloin eriytän opetuksen ja harjoitutan vaikkapa pallon haltuunottoa rystyspuolelta. Onnistuessaan oppilas oivaltaa uutta. Hän saattaa tajuta uimisen idean ja alkaa koulun jälkeenkin käydä uimahallilla.

Noudatan Jyväskylän normaalikoulussa oppimaani arviointikäytäntöä. Kolmasosa numerosta muodostuu lajitaidoista, kolmasosa fyysisestä kunnosta ja kolmasosa tuntitoiminnasta. Ylemmällä luokkatasolla oma aktiivisuus nousee lajitaitoja tärkeämmäksi. Kerron arvosteluperusteeni oppilaille lukukauden alussa. Viimeisillä tunneilla pidän kahdenkeskisen juttutuokion tulevasta numerosta.

Aineenopettaja on yksityisyrittäjä

Armeijan jälkeen opiskelin vuoden vaatetussuunnittelua ja markkinointia. Opintoni jäivät kesken, kun pääsin mukaan rauhanturvatehtäviin Kosovoon. Puolen vuoden työkomennuksen jälkeen ryhdyin valmistautumaan Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekunnan pääsykokeisiin. Epäonnistuin ensimmäisellä kerralla, jäin puolentoista pisteen päähän rajasta, mutta motivoiduin yrittämään enemmän.

Valmistuttuani pääsin toivomaani ammattiin. Opettajakunta Sampolan koulussa on yli kuudenkymmenen ihmisen toimiva yhteisö, mahtava porukka. Teen itsenäistä työtä, etenen oman suunnitelmani mukaan, pidän tuntini, pistän oppilaat liikkumaan ja uskon saavani heidät innostumaan liikunnasta. Aineenopettaja on koulussa kuin yksityisyrittäjä. Opettajien välistä vuorovaikutusta pitäisi lisätä, mutta kiire verottaa yhteistä aikaa. Koulua arvostellaan usein liiasta teoreettisuudesta ja sirpaletiedon jakamisesta. Oppiaineita voitaisiinkin lähentää toisiinsa yhteisillä teemoilla, jotka sitoisivat eri oppiaineet eheäksi kokonaisuudeksi.

Liikunnanopettaja saattaisi selvitä työstään pienemmälläkin vaivalla, heittäisi vain pallon peliin ja seuraisi oppilaiden touhua kentän reunalta. Työ kadottaisi silloin kuitenkin mielekkyytensä. Haluan luoda opetusryhmääni myönteisen oppimisilmapiirin, siksi näen vaivaa. Työni on melko fyysistä, vien rastit hikihatussa metsään ja vedän painituntien alkujumpat. Haluan olla mukana oppilaiden touhussa. Jos ryhmä liikkuu väsyneesti, menen sekaan, sillä tiedän läsnäoloni innostavan oppilaat yrittämään. Koulupäivän aikana en silti saa tyydytetyksi omaa liikunnan tarvettani. Vapaa-ajalla käyn kuntosalilla, pelaan tennistä ja hiihdän tai sauvakävelen, työajalla vien liikunnan ilosanomaa kouluun.

Haastattelu ja teksti:Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila