Konemies-korjausmies

Tero Saarela, 36 v.

 

Viikko työtä, viikko vapaata

Vastoin yleistä käsitystä laivan konehuone on tilava, valoisa ja turvallinen työpaikka. Työ muistuttaa voimalaitosyksikön prosessinvalvontaa. Työjaksot merellä kestävät päiväkausia, mutta niin kestävät vapaavuorotkin.

Matkustajalaivan konehuone on täynnä kiinnostavaa tekniikkaa. Pääkoneet pyörittävät laivan potkuriakseleita. Akselit pyörittävät potkureita. Laiva liikkuu moottoritehoa ja potkurinlapakulmaa säätämällä. Käyttövirta syntyy apukoneiden pyörittämissä generaattoreissa.

Luotettava tekniikkaa edellyttää koneiden ja laitteiden säännöllistä huoltoa. Huoltotyö on tehtävä tarkasti. Konehuoneessa ei saa hosua eikä ryntäillä. Varma ja rauhallinen työote takaa laadukkaan jäljen.

Rahtilaivassa tehdään töitä jopa kymmenen viikon työrytmityksellä. Matkustajalaivassa tilanne on toinen. Työjaksoni M/S Isabellalla alkaa keskiviikkona. Kahdeksan tunnin vuoron jälkeen lepään kahdeksan tuntia, minkä jälkeen aloitan uuden työvuoron. Kierto toistuu seitsemän vuorokautta.

Jakson päätyttyä luovutan paikkani vaihtomiehelle ja ajan kotiini Espooseen. Seuraavan kerran ajattelen moottoreita ja merenkulkua vasta viikon päästä.


Turvallisuus perustuu varajärjestelmiin

Viking Linen omistama M/S Isabella liikennöi reitillä Turku-Tukholma-Turku. Aluksen
konehuone on aina miehitetty. Päivisin tekniikasta vastaavat konepäällikkö, päivämestari, moottorimiehet, korjausmiehet ja sähkömiehet. Minä kuulun vahtiajoryhmään. Olen laivan vahtimoottorimies, liikun konehuoneessa ja teen työni itsenäisesti. Mestari istuu valvomossa.

Matkustajalaivassa tärkeitä järjestelmiä on kaksinkertainen määrä. Isabellassa on neljä pääkonetta, kaksi aina yhtä potkuriakselia kohden. Ennen lähtöä aluksen komentosilta ilmoittaa, montako konetta halutaan käyttöön. Hyvällä kelillä aikataulussa pysytään kahdella pääkoneella.

Moottorit asetetaan valmiuteen, koekäytetään ja kytketään akseleihin. Kun kaikki on valmista, lähdetään. Full ahead!

Aluksen kapteeni ja perämies ohjaavat laivaa komentosillalla. Haluttu nopeus saadaan säätökahvoista. Pääkoneet käyvät noin kahdeksankymmenen prosentin teholla. Kun merenkäynnin lisääntyessä tarvitaan enemmän tehoa, kytkemme päälle kaikki neljä pääkonetta. Jos sekään ei riitä, asetamme konetehot täysille.

Koneet ovat isoja dieselmoottoreita, meridieseleitä. Ne toimivat yleensä raskasöljyllä. Konehuoneessa on muitakin moottoreita, pumppuja, sähköjärjestelmiä, voitelu- ja jäähdytinmekanismeja, mitkä kaikki tarvitsevat huoltoa.


Vianetsintä keskeistä osaamista

Mittavat huolto-operaatiot, haalaukset, tehdään yleensä telakkapäivien aikana. Arkityöni muodostuu päivittäisistä rutiinikierroksista. Tarkastan laitteet huoltolistan edellyttämässä järjestyksessä. Huolehdin nestepinnoista ja voiteluöljypinnoista. Vaihdan kuluneet osat uusiin käyttöiän lähestyessä loppuaan.

Teen työtä erikoistyökaluilla. Asennuksia helpottavat pneumaattiset nostimet ja hydraulityökalut, mutta työhön kuuluu raskaitakin vaiheita. Pelkästään työkalupakki painaa kymmenen kiloa. Apu- ja pääkonehuoneiden melutaso edellyttää kuulosuojaimien käyttö. Muualla konehuoneessa on hiljaisempaa.

Elektroninen valvontajärjestelmä ilmoittaa mahdollisista häiriöistä. Merkkivalo syttyy, mutta se kertoo vain häiriöstä, ei sen aiheuttajasta. Jos höyrynpaine kattiloissa laskee, pian laskee polttoaineen lämpötilakin. Ilman nopeita toimia sata-asteinen raskasöljy muuttuu asfaltiksi.

Vianetsintä on konehuoneen keskeistä osaamista. Yhden pääkoneen polttoainelinjan vioittuessa se suljetaan. Ajo jatkuu muilla koneilla satamaan asti, jossa konekorjausmiehet aloittavat työnsä.

Työ konehuoneessa vaatii vastuullisuutta. Hutilointi paljastuu aina. Kammion vaihtamatta jätetty tiiviste aiheuttaa sotkua. Raskasöljy räpsähtää kahdeksan ilmakehän paineella pitkin konehuonetta. Siksi virheistä huomautetaan. Laivan konehuoneissa työskentelee suorasanaista porukkaa. Kaikki tietävät, että yhden työntekijä laiminlyönti kaatuu muiden niskaan.


Laivalla aina hälytysvalmiudessa

Työn touhussa en ajattele merielementtiä. Vedenpaine ympärillä on tietenkin valtava, mutta se ei tunnu. Konehuoneessa ei tarvitse pelätä. Hätätilanteessa jokaisesta vesitiiviistä tilasta pääsee kannelle nopeasti. Meriturvallisuuteen paneudutaan syvällisesti jo perehdyttämisvaiheessa.

Kahdeksan tunnin työvuoron jälkeen siirryn vapaalle, omaan hyttiini tai harrastamaan. Vietän aikaa henkilökunnan tiloissa tai kuntosalilla. Luen, katson televisiota ja käytän nettiä. Matkustajia en näe juuri lainkaan, sillä konemiehet viihtyvät omissa porukoissaan.

Vapaa-aikanakin olen hälytysvalmiudessa. Kone- ja kansihenkilökunta toimii laivan palo- ja pelastuslaitoksena. Vastaamme sekä konehuoneen että matkustamon savusukelluksesta. Harjoittelemme hätätilanteita viikoittain.

Pelastustehtävät ovat jo rutiinia. Laivaan tullessani varmistan oman paikkani pelastusorganisaatiossa, huollan palovarusteeni ja se on siinä. En kiusaa itseäni mahdollisilla uhkakuvilla.

Viikon työrupeaman jälkeen palaan kotiin. Palautuminen vie vuorokauden, mutta sen jälkeen en mieti työasioita. Laivalle saapunut vaihtomiesryhmäkin osaa tehtävänsä.


Odotettavissa mielenkiintoisia aikoja

Entisessä elämässäni olin kokki. Työskentelin norjalaisissa ravintoloissa, kunnes alkoi jurppia. Muutin takaisin Suomeen yhdessä tyttöystäväni kanssa. Hän lähti opiskelemaan maanmittausinsinööriksi, minä pääsin konemiesoppiin Kotkan merenkulkuoppilaitokseen.

Minua houkuttivat laivojen isot voimakoneet, äärimmäisen hieno työrytmitys ja ehkäpä myös tuleva äijävoittoinen työyhteisö. Opiskelu vei kolme vuotta. Ensimmäisen työharjoitteluni tein jäänmurtaja Sisulla, seuraavan Viking Linen M/S Mariellalla ja viimeisen M/S Isabellalla, josta sain vakituisen työpaikan. Valmistuin vahtikonemestariksi, mutta tarvitsen mestarinkirjaani lisämeripäiviä moottorimiehenä.

Vasta parin kouluvuoden aikana aloittelija ymmärtää laivan konehuoneesta niin paljon, että kykenee siellä itsenäiseen työhön. Kerään itsekin vielä kokemusta, mutta uskon viihtyväni alalla. Kansainvälinen merenkulkukin kiinnostaa. Olisi mahtavaa päästä isoon valtamerialukseen oppimaan uutta.

Vaikka olen seilannut vain lähivesillä, pidän itseäni merimiehenä, enkä keksi työstäni kielteistä sanottavaa. Minulla on nähtävästi oikea määrä alalla tarvittavaa teknistä tietämystä, itsenäisyyttä, kovapäisyyttä ja seikkailumieltä.

Laivan konehuoneisiin ei ole ryntäystä. Väärät mielikuvat saavat nuoret karttamaan merenkulkua, vaikka kyseessä on tulevaisuuden ala. Meriliikenne kasvaa, ja tekniikka kehittyy merenkulun päästötavoitteiden tiukentuessa. Odotettavissa on mielenkiintoisia aikoja.

Laivan konehuoneessa ammattilainen joutuu sisään suljettuun työyhteisöön mutta saa vastapainoksi reilut ja huumorintajuiset työkaverit.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle