Kunnossapitoasentaja (automaatioasentaja)

Jani Vesala, 26

Pikkuvika saattaa pysäyttää tehtaan tuotannon. Kun sulake laukeaa, koneet seisovat. Vika voi piillä myös syvällä koneen sydämessä. Kaikenlaiset häiriöt on paikannettava ja poistettava. Joskus riittää, kun katkaisen sähköt pääkytkimestä. Joskus vianetsintä kestää päiväkausia. Kun sormi menee sormi suuhun, hörppään kupin kahvia ja aloitan alusta.

Fazerin Vantaan tuotantoyksikössä työskentelee satakunta työntekijää. Tuotannon ammattilaiset vastaavat makeisten valmistuksesta, tekninen henkilökunta tuotannon kunnossapidosta. Minä teen töitä kuuden ammattilaisryhmässä ABB:n kunnossapitoasentajana. Kuusi miestä viidessä työvuorossa.

Päätehtäväni on pitää makeiskoneet käynnissä. Tehdas pyörii seitsemänä päivänä viikossa, eikä kahta samanlaista konetta löydy. Uusimpien koneiden toiminta perustuu moderniin tekniikkaan, elektroniikkaan ja automaatioon. Vanhimmat koneet eivät ole tietokonetta nähneetkään.

Kun uusi tuotantolaite otetaan käyttöön, joudun perehtymään siihen usein kantapään kautta. Ulkomainen valmistaja opastaa vain tuotantohenkilökuntaa. Kone lähtee käyntiin tästä napista, tuosta se sammutetaan. Koneenkäyttäjät valmistavat makeisia, eivätkä kajoa koneen sisuksiin. Tekninen vastuu on täysin meidän harteillamme.

Ennen korjausta vika paikannetaan

Häiriön sattuessa saan hälytyksen. Kunnossapitoyksikkömme jakaantuu asiantuntemuksen mukaan. Sähkötyö, pakkauskoneasiantuntemus ja mekaniikka. Yleinen käytäntö näyttää olevan se, että tuotantosalista soitetaan ensimmäiseksi meille. Sähköosasto tekee lähes aina ensidiagnoosin.

Menen paikalle ja tutkin tilanteen. Jos vika ei näytä kuuluvan toimialaani, pyydän paikalle mekaanisen yksikön asentajan. Usein korjaamme vian yhteisvoimin. Tuotantokoneet pitää saada käyntiin mahdollisimman nopeasti. Tuotantoseisokki maksaa ja tuottaa tappiota toimeksiantajalle. Jos vika ei löydy, joulukarkit voivat jäädä tekemättä. Harvoin meitä syytetään virheistä, osaamme työmme. Harvoin kiitelläänkään, mutta onnistuneen keikan jälkeen tuotantoväen tyytyväisyyden voi aistia.

Paineet kasvavat, kun puhelin soi tiuhaan. Kun työt ruuhkautuvat, teen muistiinpanoja. Yritän välttää paniikkia ja lamaannusta. Vikoja ei pitäisi ottaa niin henkilökohtaisesti. Jos oma asiantuntemukseni loppuu ja joudun nostamaan kädet pystyyn, pyydän apua insinööreiltä ja muulta tekniseltä henkilökunnalta. Joukkoomme kuuluu yli kolmekymmentä asiantuntijaa. Olemme ABB:n suurin kunnossapitoyksikkö Etelä-Suomessa.

Hälytyksen tehnyt koneenhoitajakin saattaa jäädä selvittelemään ongelmaa kanssani. Hän tuntee koneen kenties jo kahdenkymmenen vuoden takaa. Ennen korjausta vika pitää paikantaa.

Tutkin piirustuksia ja mittaan sähkövirtaa

Selvitän vian lähdettä sähköpiirustusten avulla. Kuva kertoo koneen sielunelämästä. Vertaan todellista tilannetta piirustuksiin ja mittaan sähkövirtaa. Piirustuksista näen mittauspisteet. Jos sähkö ei kulje siellä, missä sen pitäisi kulkea, ongelma on luultavasti ratkaistu. Yleisin ja yksinkertaisin vika on moottorisuojan rikkova ylirasitus.

Voin kytkeä tutkittavan tuotantolaitteen omaan tietokoneeseeni. Vanhojen tuotantokoneiden kohdalla se ei ole mahdollista. Tietokone ilmoittaa logiikan tilatiedot ja laitteen sisäiset yhteydet. Jos piirilevykortista ei synny yhteyttä toiseen, laite toimii virheellisesti. Vika poistuu nopeimmin vaihtamalla viallinen osa uuteen. Minulla ei ole aikaa korjailla yksittäistä piirilevyä. Haen uuden varastosta.

Jos vika ei löydy oman työvuoroni aikana, toinen asentaja jatkaa työtä. Kunnossapito ei ole yksilölaji. Raportoimme toisillemme jo tehdystä työstä. Asentajat ja insinöörit saavat kyllä koneet toimintakuntoon. Kaiken on pakko selvitä joskus. Jos muu ei auta, uusimme niin paljon osia, että kone vihdoin käynnistyy.

Tuotantovälineiden elinkaarta seurataan. Jos kallis osa rikkoutuu, voi olla fiksumpaa uusia koko kone. Pomot päättävät isoista linjoista ja investoinneista. Viime kädessä makeisten laatu ratkaisee.

Silkasta mielenkiinnosta

Aloitin tässä työssäni kahdeksan vuotta sitten. Olin valmistunut Tikkurilan Vantaan ammattioppilaitoksesta. Sain työskennellä jo ennen armeija-aikaani puoli vuotta Fazerin kunnossapitoyksikön määräaikaisessa työsuhteessa. Armeijan jälkeen tein töitä laitevalmistuksen parissa. Rakensin paperikoneiden sähkökeskuksia. Aina samanlaisia koneita, aina samanlaisia sähkökeskuksia. Rakentelu muistutti melkein sarjatyötä.

Suoritin tietokoneasentajan ammattitutkinnon ja palasin Fazerin tehtaalle. Nyt kunnossapito oli ulkoistettu ja tehtaalla siitä vastasi ABB.

Valitsin ammattialani silkasta henkilökohtaisesta mielenkiinnosta. Kaikenlainen sähköön liittyvä rakentelu kiinnosti pienestä pitäen. Tein itsekseni puolilaittomia virityksiä.

Opiskelun myötä karttuvat taidot auttavat työelämässä, mutta eivät valmista ammattiin. Varsinaisen työelämätuntemukseni sain työharjoittelujaksoista. Aloittaessani nykyisen työni, tehdas oli minulle tuttu. Silti puoli vuotta vierähti ennen kuin uskalsin vastata yksin kunnossapitovuorosta.

Pakko uskaltaa

Työssäni liikun yksin. Selvitän viat ja korjaan ne yksin. Olosuhteet tuotantosaleissa vaihtelevat paljon. Suklaamassan valmistuksessa lämpötila ylittää kolmekymmentä astetta. Varastotiloissa työskentelen kylmänviileässä. Koneet pitävät meteliä ja meteliä on paljon. Koska työmaalla saattaa esiintyä jopa räjähdysvaaraa, työsuojelusta kannattaa huolehtia. En voi sanoa pelkääväni, mutta silloin tällöin arveluttaa avata antiikkisen sähkökeskuksen ovi.

Jos en korjaa, olen valmiudessa. Kiertelen tuotantosaleissa tai odotan omissa tiloissamme. Kiertelen haastattelemassa koneenhoitajia tai päivystän. Hälytysten määrä vaihtelee. Saatan tehdä työvuoron aikana parikymmentä keikkaa ehtimättä ruokailla.

Syksy on kiireisintä aikaa, kun tehtaassa valmistetaan joulumakeisia. Hiljaisina aikoina puhelin ei soi vuoron aikana kertaakaan. Teen silloin ennalta ehkäisevää työtä ja huollan koneita.

Välillä onnistun vianetsinnässä yllättävän nopeasti, joskus en huomaa yksinkertaistakaan asiaa. Liian usein vika selviää noin vain, vahingossa. Epäonnistumisiakin sattuu, mutta niitä ei kannata muistella. Yritän nollata tilanteen heti. En ehdi mitään, jos jään jahkailemaan ja tuhraamaan.

Pakko täällä on uskaltaa. Kaikkea on kokeiltava hädän hetkellä. Työtä ei silti voi tehdä ilman sähkön ja taustateorian tuntemusta. Tietokonenörtin taipumuksia ei vaadita, mutta ohjelmien hallinnasta on paljon apua.

Suklaan valmistukseen?

Perinteisiä sähköasentajia löytyy enää vain rakennuksilta. Teollisuudessa kaikki sähköasentajat työskentelevät automaation parissa. Tulevaisuudessa pyritään kenties siihen, että automaatioasentaja hallitsee myös mekaniikan. Minua mekaniikka kiinnostaa tiettyyn pisteeseen asti, mutta en halua hitsailla peltiä. Jätän sen muille.

Pidän työstäni ja arvostan ammattitaitoani. Työni on fyysistä mutta ei sieltä raskaimmasta päästä. Joudun likaamaan käteni. Teen kahdentoista tunnin työvuoroja. Ainakin toistaiseksi olen sopeutunut yötyöhönkin. Kaikki työkaverini haluaisivat pois yövuoroista. Viihdyn omassa työporukassani, pidämme yhteyttä vapaa-aikanakin. Kaverit on sähköä tärkeämpiä.

En ole aikeissa lähteä minnekään. Haluaisin syventää ammattitaitoani. Kenties aloitan lisäopiskelut ja erikoistuisin vaikkapa logiikoihin tai taajuusmuuntajiin.

Vantaan Fazerin tuotantoyksikkö on suurimpia suklaan valmistukseen keskittyneitä makeistehtaita. En usko tuotannon siirtyvän halpojen tuotantokustannusten maihin Viroon tai Kiinaan. Pidän työtilannettani vakaana ja työnantajaani turvallisena. Töitä tehtaalla riittää. Joskus niin paljon, ettei oikein ehtisi sairastella.

Tämän päivän työkulttuuri vaatii tulosta, tulosta ja tulosta, mutta nähdäkseni sitä me juuri teemme. Tuotantolaitokset kilpailuttavat kunnossapitotyöt, mutta itse kunnossapito ei katoa. Ei ole keksitty sellaista konetta, joka ei vaatisi huoltoa eikä menisi epäkuntoon.

Teollisuudessa tavoitellaan entistä korkeampaa automaatioastetta. Robotit vievät työpaikat ammattilaisilta, mutta kunnossapitoa tarvitaan aina. Ehkäpä joskus tehtailla työskentelee enää vain kunnossapidon ammattiryhmä. Automaatioasentaja valmistaa oman työnsä ohella myös suklaat. En usko, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Jukka Uotila