Luotsi

Lasse Turunen, 47 v.

Navigointiasiantuntemusta merenkulkijoille

Suomen merialueilla vallitsevat erityisolosuhteet. Karikkoinen saaristo ja talvi vaikeuttavat merenkulkua. Laivojen päälliköt hallitsevat toki laivansa, mutta oudoilla vesillä he tarvitsevat opastusta. Luotsi on oman merialueensa paras navigointiasiantuntija. Luotsi pitää laivan väylällä.

Tottumaton merenkulkija voi väärillä valinnoilla aiheuttaa suunnatonta vahinkoa. Jos laiva Tanskassa ajautuu pohjakosketukseen, se yleensä pysähtyy pehmeästi hiekalle. Meidän rannikoillamme laiva kolahtaisi kiviin. Riskit ovat valtavat. Luotsijärjestelmä pienentää riskiä.

Lain mukaan aluksen on käytettävä luotsia, jos laivan koko tai lastin vaarallisuus sitä edellyttävät. Suomessa luotsipalvelusta vastaa valtion omistama luotsausliikelaitos Finnpilot. Sen tehtävänä on tukea ja edistää vesiliikenteen turvallisuutta ja toimintaedellytyksiä.

Yli kuudenkymmenen metrin aluksille luotsin käyttö on pakollista. Reitti- ja matkustajalaivat vapautuvat luotsinkäyttövelvollisuudesta, jos laivan kapteenilla on paikallistuntemusta osoittava linjaluotsin pätevyyskirja. Silti lähes puolet merivesillämme liikkuvista aluksista käyttää luotsia. Tankkialuksille luotsin käyttö on aina pakollista.

Työskentelen Kotkan luotsausalueella. Yksikkömme vastuulle kuuluu kolmensadan merimailin alue itärajan rantaväylältä Porvooseen sekä Kotkan, Haminan ja Loviisan satamiin johtavat väylät.

Luotsiasema sijaitsee Kotkan kantasataman vieressä, tukiasema Orrengrundin saaressa ulkomeren reunalla. Pääosa luotsattavista laivoista kulkee Orrengrundin luotsipaikan kautta satamiin ja takaisin. Haapasaaren ja Santion luotsipaikkoihin luotsivene operoi Kotkasta käsin.


Ulkomereltä satamaan, satamasta ulkomerelle

Pitkämatkalaisena vietän luotsiasemalla viikon kerrallaan. Lähtevät laivat luotsaan satamasta ulkomeren reunaan, saapuvat laivat ulkomereltä satamaan. Työni on säännöllisen epäsäännöllistä. Satamien työaika ajoittuu aamukuuden ja iltakymmenen välille. Tämä merkitsee sitä, että suurin osa luotsauksista tapahtuu yöaikaan.

Finnpilotin luotsinvälitys on keskitetty Helsingin Katajanokalla sijaitsevaan keskukseen. Kolme luotsinvälittäjää hoitaa kaikki tilaukset. Laivojen liikkumista seurataan liikennevalvontajärjestelmän avulla. Laivat tilaavat luotsipalvelun vuorokautta ennen tarvetta ja varmistavat tilauksensa kolme tuntia ennen saapumistaan luotsipaikalle. Satamasta lähdettäessä riittää, kun luotsi tilataan kaksi tuntia ennen lähtöä.

Luotsinvälittäjä kirjaa tilaukset järjestelmään, joka pitää sisällään myös luotsien työvuorolistan. Sen avulla hän löytää vapaan luotsin. Välittäjä soittaa vuorossa olevalle luotsille ja ilmoittaa seuraavan tehtävän. Kuitattuni tilauksen hakeudun laivaan.

Sijaintipaikastani riippuen lähden joko satamasta tai ulkomeren tukiasemalta. Satamassa käytän taksia tai talon autoa. Merellä oleville luotsi- ja ankkuripaikoille mennään aina luotsiveneellä. Luotsattuani aluksen satamasta merelle jään yleensä tukiasemalle odottamaan sisään tulevaa laivaa. Joskus siirryn ulos menevästä laivasta luotsiveneellä suoraan sisään tulevaan laivaan.

Valvontajärjestelmästä saan etukäteistietoa vallitsevista tuulista, vedenkorkeuksista ja merialueella liikkuvista muista laivoista.

Luotsattava laiva hidastaa vauhtiaan. Köysitikkaat, luotsileidarit, lasketaan merenkäynnin kannalta turvalliselle puolelle. Luotsivene ajaa kiinni laivan kylkeen ja minä nousen laivaan. Nouseminen ja laskeutuminen ovat luotsin työn vaarallisimmat hetket. Siksi luotsiveneessä on kuljettajan lisäksi henkilö varmistamassa luotsin turvallisuutta.

Kipuan komentosillalle ja sovin luotsauksesta aluksen päällikön kanssa. Lähestyttäessä laituria moni kapteeni haluaa hoitaa itse ajon laituriin. "Okay pilot, minä hoitelen hommat, ota kahvia!" Luotsin on kuitenkin hyvä seurata tapahtumien kulkua.


Nopeaa, itsenäistä päätöksentekoa

Usein laivan päällikkö huojentuu minun ottaessa navigointivastuun. Hän voi huoahtaa, vetäytyä lepäämään ja jättää perämiehen avukseni. Yleensä olen toivottu vieras laivalla, eikä minun tarvitse todistella pätevyyttäni. Intialaisessa laivassa minua kohdellaan kuin herraa. Ruorimiehelle olen aina "sir".

Laivaa ohjatessani hoidan autopilottia tai annan ohjeita ruorimiehelle. Hyvällä näkyvyydellä optinen havainnointi on navigoinnin perusta. Näkyvyyden heiketessä navigoin tutkan avulla. Apuna käytän elektronista merikarttaa, mikäli aluksella on sellainen. Laitteet ovat kuitenkin vain laiteitta, joihin luotsi ei voi koskaan täydellisesti luottaa.

Jos laiva jostain syystä menettää ohjailukykynsä, tai sen toimintaan tulee yllättäviä ongelmia, minun tulee päättää nopeasti jatkotoimista. Huonot sääolosuhteet tuovat lisää vaikeuksia. Kymmeniä metrejä korkeiden autonkuljetuslaivojen kyljissä on puoli hehtaaria tuulipinta-alaa. Kun turvarajat ylittyvät, laiva voi joutua odottamaan ulkomerellä tuulen tyyntymistä.
Jos olosuhteet huonontuvat luotsausmatkan aikana, pyydän kapteenia ankkuroimaan aluksen turvalliseen paikkaan ja odottamaan sään paranemista.

Satama-aluetta lähestyessäni otan vauhdit alas ja kytken automaattiohjauksen päältä. Tässä vaiheessa kapteeni tarttuu ohjaimiin ja hoitaa laituroinnin. Erikoistilanteissa luotsin neuvot ovat silti ehdottoman tärkeitä. Talvella laiva pitää ohjata laituriin niin, ettei laiturin ja laivan välissä ole jäätä. Turvallisuus ei kärsi kehnostakaan laituroinnista, mutta hukka-aikaa syntyy tuntitolkulla.

Parasta työssäni on sen itsenäisyys. Saan apua luotsiaseman esimiehiltä ja kollegoiltani, mutta päätöksentekotilanteessa toimin aina yksin. Toimiessani ennen merikapteenina pidin erityisen paljon haasteita tarjoavasta navigoinnista. Nyt saan tehdä sitä aina. Minun ei tarvitse välittää laivan sisäisistä asioista tuon taivaallista. Olen vain luotsi, päällikön neuvonantaja. Nautin suunnattomasti.


Kaikki tarvitsevat joskus luotsin apua

Koulu ei aikoinaan kiinnostanut. Vanhamuotoisen keskikoulun jälkeen merimiehen ammatti sattui silmiini ammatinvalintaoppaasta. Merenkulusta en tiennyt mitään, enhän ollut käynyt edes ruotsinlaivalla. Sen sijaan mahdollisuus päästä kiinni ammattiin vajaan vuoden kestävällä opiskelulla kiinnosti, miksei myös seikkailu ja merimiesromantiikka. Elettiin aikaa, jolloin tatuointeja käyttivät vain merimiehet ja linnakundit.

Rauman merimiesammattikoulun jälkeen työskentelin laivapoikana ruotsinlaivoilla, sain puolimatruusin pätevyyden ja lähdin seilaamaan pitkille linjoille. Kun suomalaisia laivoja alettiin liputtaa ulos, aloin epäillä ammattini olevan vaarassa. Arvelin mukavuuslippulaivojen vaihtavan miehistön halpatyövoimaan. Niin kävikin.

Opiskelin lisää ja hankin työkokemusta. Sain perämiehen, yliperämiehen ja lopulta merikapteenin kirjat käteeni. Tein kymmenen vuotta töitä laivan kapteenina, kunnes hektisyys ja paperityön lisääntyminen alkoivat tympiä. Neljän viikon jaksot merellä alkoivat tuntua aina vaan pidemmiltä. Laivani vanhetessa ja firman toiminnan hiipuessa halusin vakaamman työuran.

Hain luotsin virkaa ja sain sellaisen viisi vuotta sitten, jolloin luotsausliikelaitos oli rakentumassa. Virkaurani kesti vain puolitoista kuukautta. Sen jälkeen virat muutettiin toimiksi. Jossain vaiheessa suoritin Itämeren luotsikirjan, joten tänään minut voidaan tilata luotsaamaan tankkeri vaikkapa Tanskasta Venäjälle.

Luotsilta edellytetään merikapteenin pätevyyttä. Luotsin osaaminen painottuu kuitenkin navigointiin erikoisolosuhteissa. Kaikki maailman merillä seilaavat päälliköt tarvitsevat joskus luotsin apua. Vaikeat rannikot leimaavat suomalaista merimaisemaa, mutta vaikeaa on muuallakin. Ilman luotsin apua en selviäsi Englannin jokien virroista ja sulkuporteista.

Luotsin työn rasittavuus ja epäsäännöllinen työaika tuntuvat pienenä psyykkisenä paineena. Fyysistä ponnistelua tarvitaan oikeastaan vain köysitikkailla ja komentosillalle kiipeämisessä. Työolosuhteet vaihtelevat, mutta ei haittaa. Ankeille talvipäiville vastapainon antaa Suomen kesä. Kirkas aamu ja tyyni meri, silloin voin vain ihmetellä, miten näinkin nautinnollisesta työstä maksetaan palkkaa.

Haastattelu ja teksti: Jukka Vuolle
Kuvat: Rami Marjamäki