Ympäristönhuolto muodostuu monenlaisista toiminnoista, joista tässä yhteydessä esitellään jätehuolto, kierrätys, jätevesihuolto sekä pilaantuneen maaperän ja vesistöjen kunnostus.
Ihmisen toiminnasta syntyy jätettä
Jätteiden keräys ja käsittely on välttämätöntä, koska jätteet voivat pilata maaperän, veden tai ilman sekä aiheuttaa terveyshaittoja. Jätteiden haitat johtuvat niiden sisältämien aineiden myrkyllisyydestä, taudinaiheuttajista ja kertyvyydestä eliöihin. Jätteet voivat myös haitata ympäristön käyttöä ja pilata maisemaa, esimerkkinä hajut ja rumat romukasat.
Käytännössä lähes kaikkeen ihmisen toimintaan liittyvät jätteet, jotka voivat olla kiinteitä tai nestemäisiä. Kotitalouksien lisäksi jätettä tuottavat tuotantolaitokset, yritykset, laitokset ja virastot. Jätettä syntyy tuotteiden ja materiaalien elinkaaren kaikissa vaiheissa raaka-aineen tuotannosta valmistusprosessiin, pakkaamiseen ja jakeluun sekä näiden vaatimassa energian tuotannossa.
Jätteiden kokonaiskertymä oli vuonna 2007 peräti 74 miljoonaa tonnia. Eniten jätettä kertyy rakentamisesta, mineraalien kaivusta ja teollisuuden tuotannosta. Yhdyskuntajätteitä kertyi Suomessa vuonna 2007 lähes 2,7 miljoonaa tonnia, mikä tekee jokaista suomalaista kohti 505 kiloa jätettä.
Yhdyskuntajätettä ovat kotitalouksissa ja erityisesti palvelualojen tuotannossa syntyneet kotitalousjätteisiin verrattavat jätteet. Yhdyskuntajätteitä ovat sekajäte sekä esimerkiksi paperi-, bio-, lasi- ja muovijäte, jotka syntyvät lopputuotteiden kulutuksessa.
Noin kaksi kolmasosaa yhdyskuntajätteistä syntyy kotitalouksissa. Palvelualojen suurimmat yhdyskuntajätteen tuottajat ovat kauppa ja terveydenhuolto. Jätevettä syntyy vuosittain noin 500 miljoonaa kuutiometriä, mikä tekee noin 320 litraa per asukas vuorokaudessa vuotovedet (noin 90 l/vrk) mukaan lukien.
Jätehuolto kerää ja käsittelee jätteet
Jätehuolto tarkoittaa kotitalouksien, teollisuuden ja muiden tahojen jätteiden keräilyä, kuljetusta ja käsittelyä. Kunnat ostavat jätehuoltopalvelut yleensä joko yksityisiltä jätehuoltoyrityksiltä tai kuntien omistamilta jätelaitoksilta. Yhdyskuntajätteen kaatopaikat ovat kuntien jätelaitosten hallinnassa, mutta jätehuoltoyrittäjien palveluja käytetään niidenkin hoidossa. Teollisuudella on omia kaatopaikkoja.
Jäteautot noutavat jätteet asuinkiinteistöjen ja yritysten tonteilla sijaitsevista jäteastioista tai teollisuuslaitosten ja rakennustyömaiden astioista ja keräilylavoilta. Jätteet vaihtelevat kotitalouksien ja muiden tahojen sekajätteestä keräyspaperiin, biojätteeseen, sähkö- ja elektroniikkaromuun, jäteöljyyn, lasiin, rakennusjätteisiin, ongelmajätteisiin jne.
Haja-asutusalueilla käytössä on useamman talon yhteiskäytössä olevia keräilypisteitä, joista jätteet noudetaan. Myös taajamissa hyötykäyttöön tarkoitetun (kierrätys)jätteen keräyspisteet ovat yhteiskäytössä, samoin kodin ongelmajätteiden kuten paristojen keräyspisteet.
Jätteet viedään eri paikkoihin jätelajista riippuen. Ne kuljetetaan joko jätteenkäsittelykeskuksiin käsiteltäväksi, jäteasemille välivarastoitavaksi edelleen kuljetusta varten tai kaatopaikoille. Kaatopaikalle jäte sijoitetaan vain, jos sen hyödyntäminen ei ole teknisesti tai taloudellisesti mahdollista.
Jätteenkäsittelykeskuksissa jätemateriaaleja muunnetaan haitattomampaan sekä myös hyödyntämisen kannalta käyttökelpoiseen muotoon erilaisilla biologisilla, mekaanisilla ja termisillä prosesseilla. Kaatopaikoille päätyy jätteenkäsittelyssä syntyneitä käsittelyjäännöksiä ja muita hyödyntämiskelvottomia jätteitä. Jäteöljy, liuottimet ym. ongelmajätteet kuljetetaan ongelmajätelaitokseen hävitettäväksi.
Kierrättämällä materiaaleja ja energiaa
Kierrätys jätteiden yhteydessä tarkoittaa materiaalien hyötykäyttöä uusien tuotteiden valmistuksessa tai energiana. Kierrätys vähentää luonnonvarojen ja energian kulutusta sekä kaatopaikalle päätyvän jätteen määrää, mikä pienentää ympäristökuormitusta. Vuonna 2006 jätteistä hyödynnettiin materiaalina tai energiana 40 prosenttia.
Kierrätettäviä materiaaleja ovat esimerkiksi paperi, pahvi, kartonki, metalli ja lasi. Kierrätettävä jäte voi olla peräisin kotitalouksista, teollisuudesta tai esimerkiksi kaupoista. Energiana hyödynnettävä jäte on lähinnä paperia, pahvia ja puuta. Kierrätys edellyttää jätteen lajittelua jo kotitalouksissa.
Jäteasemat, jätteenkäsittelykeskukset tms. vastaanottavat, käsittelevät ja välivarastoivat lajiteltua jätettä. Lajiteltu jäte toimitetaan niistä eteenpäin joko tuotantolaitoksiin raaka-aineeksi tai energiaraaka-aineeksi jätevoimaloihin, joissa ne poltetaan, mistä saadaan kaukolämpöä ja sähköä yhteiskunnan tarpeisiin.
Biojäte käsitellään biologisessa käsittelylaitoksessa, jossa se esikäsitellään hienontamalla ja murskaamalla, jonka jälkeen se kompostoidaan. Näin saadaan multaa mm. viherrakentamisen tarpeisiin. Mädättämällä saadaan aineita lannoitteisiin sekä biokaasua, jota voidaan käyttää sähkön tuottamiseen polttolaitoksissa.
Sähkö- ja elektroniikkaromusta poistetaan käsittelylaitoksessa haitalliset aineet kuten elohopea, jotka toimitetaan ongelmajätelaitokseen. Lajittelussa erotellaan lasi, metallit ja muovit sekä sellaisenaan hyödynnettävät osat.
Romuajoneuvoista erotellaan nesteet ja renkaat, akku ja katalysaattori sekä uudelleen käytettävät osat kuten moottori- ja peltiosat. Metalliosat murskataan murskaamolla. Näin saadaan talteen terästä, värimetalleja ja kevytjaetta, joka koostuu kumista, muovista ja tekstiileistä. Hyötykäyttöön menevien autonrenkaiden suurin käyttökohde on maarakennus.
Käytöstä poistettuja huonekaluja, kodinkoneita ja muita esineitä sekä vaatteita varten on kierrätyskeskuksia tms., jotka myyvät käytettyjä tavaroita eteenpäin huokeaan hintaan. Alan yritykset myös noutavat pois annettavia esineitä.
Jätevesihuolto huolehtii käytetystä vedestä
Kaikesta käytetystä vedestä tulee jätevettä, jota muodostuu vuosittain noin 500 miljoonaa kuutiometriä eli noin 320 litraa vuorokaudessa per asukas. Jätevesi johdetaan viemäreiden kautta jätevedenpuhdistamoon. Haja-asutusalueilla se johdetaan lokakaivoon, josta loka-auto kerää sen talteen ja kuljettaa puhdistamolle. Yli 80 prosenttia asukkaista on keskitetyn viemäröinnin ja jätevedenkäsittelyn piirissä.
Jätevedenpuhdistamoiden yleisin puhdistusmenetelmä on biologis-kemiallinen rinnakkaissaostus. Käsittelyprosessin vaiheita ovat tulopumppaus, jäteveden mekaaninen esikäsittely, biologinen puhdistus, kemiallisten ravinteiden poisto, biologisten ravinteiden poisto, jäteveden ja lietteen desinfiointi sekä puhdistuksessa syntyvien lietteiden käsittely.
Suomessa puhdistuksen taso on hyvin korkea. Keskimäärin puhdistamoilla poistetaan sinne tulevasta orgaanisesta aineksesta noin 97 %, fosforista 95 % ja typestä 54 %. Puhdistettu vesi lasketaan takaisin vesistöön. Jäteveden puhdistuksessa syntyvä biologinen ja kemiallinen liete käsitellään, kuivataan ja käytetään esimerkiksi viherrakentamiseen tai sijoitetaan pelloille.
Pilaantuneen maaperän ja vesistöjen kunnostus
Ympäristönhuoltoa on myös pilaantuneiden maa-alueiden, maaperän ja pohjavesien kunnostus. Pilaantumista voivat aiheuttaa esimerkiksi teollisuus, sahat, kaatopaikat, huoltoasemat, tienpito, maakuljetukset, vesikuljetukset ja vuotavat viemärit. Kunnostuksen tavoitteena on poistaa tai ainakin merkittävästi pienentää saastumisesta aiheutuneita ympäristö- ja terveyshaittoja.
Yleisimpiä maaperää pilanneita aineita ovat raskasmetallit, öljy-yhdisteet ja klooratut hiilivety-yhdisteet. Maaperän pilaantuminen vaikuttaa pohjavesiin pohjavesialueilla, joita on Suomessa noin 6 350. Esimerkiksi polttoaineiden lisäaineena käytettävä MTBE aiheuttaa maku- ja hajuhaittoja. Pohjavesialueita joudutaan kunnostamaan myös soranoton jäljiltä.
Puhdistamisessa voidaan käyttää erilaisia mekaanisia, kemiallisia tai biologisia menetelmiä. Off Site -menetelmässä maa tai pohjavesi siirretään käsiteltäväksi muualle, On Site -menetelmässä massat käsitellään paikan päällä siirrettävässä käsittelylaitoksessa. In Situ -menetelmässä puhdistettava maa tai pohjavesi eristetään ja huokoskaasukäsitellään.
Puhdistus voi kohdistua myös satunnaispäästöjen pilaamiin pintavesiin, jolloin saastuttava aine kerätään talteen tai puhdistetaan kemikaalien avulla. Öljypäästöjä puhdistetaan myös ranta-alueilla.
Ympäristönhuollon työtehtävistä
Ympäristönhuollossa työskennellään jätteiden keräyksen ja kuljetuksen sekä jätteiden vastaanoton ja käsittelyn tehtävissä. Pilaantuneen maaperän ja vesistöjen kunnostustyöt työllistävät myös. Muita tehtäväalueita ovat neuvonta, konsultointi, tutkimus ja ympäristövalvonta. Alalla työskennellään myös työnjohto-, suunnittelu- ja johtotehtävissä
Ympäristönhuollon työtehtävät edellyttävät oman tehtäväalueen (keräys, kuljetus, lajittelu, varastointi, käsittely, loppusijoitus, neuvonta, suunnittelu, valvonta) vaatiman ammattitaidon lisäksi jätelajien, ympäristönsuojelun sekä ympäristö- ja jätelainsäädännön sekä työturvallisuusmääräysten tuntemusta.
Vastuullisuus, itsenäinen työskentelyote, ryhmätyötaidot ja asiakaspalvelutaidot ovat alalla tarpeen.
Ympäristöjohtaja, ympäristönsuojelujohtaja, ympäristöpäällikkö, ympäristönsuojelupäällikkö, ympäristönsuojelutarkastaja, ympäristötarkastaja, terveystarkastaja, ympäristönsuojelusihteeri, ympäristösihteeri, ympäristönsuojelusuunnittelija, ympäristösuunnittelija, vesihuoltopäällikkö, jäteneuvoja, kierrätysneuvoja, ympäristöinsinööri, ympäristönhoitaja, ympäristötyöntekijä, jäteautonkuljettaja, loka-autonkuljettaja, jäteasemanhoitaja, kaatopaikanhoitaja, puhdistamonhoitaja.
Ympäristönhuollon alalla työskennellään myös muilla tehtävänimikkeillä sekä talouden, hallinnon, markkinoinnin, viestinnän jne. tehtäväalueilla.
Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voi suorittaa luonto- ja ympäristöalan perustutkinnon ympäristöalaan suuntautuen, jolloin tutkinto on ympäristönhoitaja.
Näyttötutkintona voidaan suorittaa ympäristöhuollon ammattitutkinto, johon valmistavaa koulutusta järjestetään ammatillisissa oppilaitoksissa aikuiskoulutuksena.
Toisen asteen ammatillisissa oppilaitoksissa voidaan suorittaa myös esimerkiksi laboratorioalan perustutkinto sekä logistiikan perustutkinto kuljetuspalveluihin suuntautuen. Tutkinnot voidaan suorittaa myös näyttötutkintoina.
Jätehuoltoalan yritykset kouluttavat myös itse työntekijöitään.
Ammattikorkeakouluissa voi opiskella ympäristöteknologiaa ja suorittaa tekniikan ammattikorkeakoulututkinnon, insinööri (AMK). Tutkinnon voi suorittaa myös mm. bio- ja elintarviketekniikkaan, kemiantekniikkaan ja laboratorioalaan suuntautuen.
Yliopistojen teknillistieteellisellä koulutusalalla voi opiskella mm. ympäristötekniikkaa, kemian tekniikkaa ja biotekniikkaa. Ylempi korkeakoulututkinto on diplomi-insinööri ja alempi tekniikan kandidaatti.
Yliopistoissa voi opiskella myös mm. bio- ja ympäristötieteitä. Ylempi korkeakoulututkinto on filosofian maisteri ja alempi luonnontieteiden kandidaatti.
Opintoluotsi 
Koulutusnetti, ajankohtaista tietoa Suomessa järjestettävästä koulutuksesta.
Valtakunnallinen jätesuunnitelma sisältää Suomen jätehuollon päämäärät ja tavoitteet vuoteen 2016 sekä keskeiset toimet tavoitteiden saavuttamiseksi. Jätteen syntymistä ehkäistään, jätteiden materiaalikierrätystä ja biologista hyödyntämistä lisätään, kierrätykseen soveltumattoman jätteen polttoa lisätään sekä turvataan jätteiden haitaton käsittely ja loppusijoitus.
Yhdyskuntajätteistä tavoitteena on kierrättää eli hyödyntää materiaalina 50 %, polttaa eli hyödyntää energiana 30 % ja sijoittaa kaatopaikoille enintään 20 % jätteestä. Kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään erityisesti vähentämällä biohajoavan jätteen sijoittamista kaatopaikoille sekä lisäämällä kaatopaikoilla syntyvän metaanin talteenottoa.
Maaseutuelinkeinojen ja teollisuuden jätettä hyödynnetään jo tehokkaasti, mutta esimerkiksi talojen rakennusjätteiden ja yhdyskuntajätteen hyötykäytössä on vielä parantamisen varaa. Tuottajan vastuu -periaatteen toteuttaminen tuo kierrätyksen piiriin lisää materiaaleja.
Suomessa aineellinen kulutus henkeä kohti on edelleen liian korkea. Ongelmiamme ovat kulutettujen luonnonvarojen määrä ja jätemäärät henkilöä kohden sekä suuret hiilidioksidipäästöt.
Kuluttamisen vähentäminen olisi paras tapa vähentää jätteiden syntymistä, mutta esimerkiksi yhdyskuntajätteen kasvaneet määrät eivät kerro ainakaan kuluttamisen vähentymisestä. Viime vuosina kaatopaikalle sijoitetun jätteen tonnimäärä on kuitenkin vähentynyt, mikä on seurausta lisääntyneestä jätteen kierrätyksestä materiaalina ja energiana sekä jätteiden hävittämisestä polttamalla.
Jätteiden polttaminen voimalaitoksissa kaukolämmön ja sähkön tuottamiseksi vähentää osaltaan fossiilisten polttoaineiden käytön tarvetta, mikä hillitsee ilmastonmuutosta. Jätevoimalaitoksia perustetaan paikkoihin, joissa yhdyskunnat tai teollisuus tarvitsevat lisää lämpöä ja sähköä. Nykyaikaisten jätevoimaloiden päästöt ovat vähäiset.
Vesihuoltoon vaikuttavia tekijöitä ovat väestön keskittyminen suuriin kaupunkeihin ja niiden ympäristöön, mikä asettaa vaatimuksia etenkin jätevesien käsittelylle. Sääolojen ääri-ilmiöiden lisääntyminen, erityisesti rankkasateet ja talvisateet asettavat uusia vaatimuksia viemäröinneille.
Vesistönsuojelussa suuria haasteita ovat Itämeren ja sisävesien suojelu. Maataloudesta ja haja-asutuksesta syntyy edelleen liikaa ravinnekuormitusta vesistöihin. Viemäriverkostojen ulkopuolisille alueille rakennettavien uusien sekä jo käytössä olevien jätevesijärjestelmien on täytettävä uudet vaatimukset 1.1.2014 mennessä kiinteistöjen jätevesien puhdistamiseksi tehokkaammin.
Suomenlahdella lisääntyneet öljy- ja kemikaalikuljetukset kasvattavat ympäristöonnettomuuksien riskiä. Öljykuljetukset ovat moninkertaistuneet 90-luvun puolesta välistä.
Suomessa tapahtuu vuosittain noin 2 000 öljyvahinkoa lähinnä maa-alueilla. Pilaantuneiden maiden käsittely on läntisissä teollisuusmaissa voimakkaasti kasvava alue. Maaperänsuojelua tehdään lainsäädännön, kaavoituksen, ympäristövaikutusten arvioinnin, tekniikan ja taloudellisen ohjauksen keinoin.
Ympäristöalan kasvualueita ovat erityisesti jätteiden kierrätys ja uusiokäyttö, vesistöjen ja maa-alueiden kunnostus, haja-asutusalueiden vesihuolto, jäte- ja ympäristöneuvonta sekä ympäristöjärjestelmien kehittäminen. Lisäksi tarvitaan kierrätykseen, kompostointiin, jätehuoltoon ja ympäristön kunnostukseen liittyviä palveluja, erityisesti taajamissa ja kaupungeissa.
