Hammaslääkäri on erikoistunut tutkimaan, hoitamaan ja ehkäisemään suun ja leukojen alueen sairauksia ja vammoja. Suurin osa hammaslääkäreistä työskentelee terveyskeskuksissa tai yksityisvastaanotoilla. Hammaslääkärin vastuullinen työ edellyttää monipuolisia tietoja ja taitoja, kädentaitoja, nopeaa päättelykykyä ja stressinhallintaa. Hammaslääkärin ja potilaan välisen luottamuksellisen suhteen luomisessa tarvitaan kykyä ymmärtää ja kuunnella.

Hammaslääkäri tutkii ja hoitaa suun ja leukojen alueen sairauksia ja vammoja. Työn tavoitteena on suun terveydentilan kohentaminen, suu- ja hammassairauksien parantaminen sekä niiden ennaltaehkäisy ja vähentäminen.

Hammaslääkärin työn keskeinen lähtökohta on potilaan tutkiminen. Tutkimuksen perusteella hammaslääkäri määrittää taudin eli tekee diagnoosin sekä päättää potilaan hoidosta. Suun terveys vaikuttaa ihmisen yleisterveyteen. Toisaalta hammaslääkärin on selvitettävä, ovatko suun ongelmat mahdollisesti oireita muista sairauksista.

Yleisimpiä hammaslääkärin tehtäviä ovat mm. hampaiden paikkaaminen, suun alueen tulehdusten hoitaminen, hampaiden oikominen sekä hampaiden poistoon ja proteeseihin liittyvät työt.

Tärkeä osa hoitoa on myös opastaa ja tukea potilaita itsekin huolehtimaan suunsa terveydestä. Hammaslääkäri sopii yleensä potilaan kanssa myös tulevista hoitoväleistä eli määräaikaistarkastuksista tämän yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Näin usein syntyy palkitseva, luottamuksellinen ja pitkäaikainen potilassuhde.

Hammaslääkärin työ tarjoaa useita suuntautumisvaihtoehtoja. Noin viidennes hammaslääkäreistä on erikoistuneita. Erikoistumisalueita ovat kliininen hammashoito, hampaiston oikomishoito, sekä suu- ja leukakirurgia sekä terveydenhuolto.

Kliiniseen hammashoitoon kuuluu jatkokoulutusta hammaslääketieteen eri osa-alueilla, joita ovat esimerkiksi kariologia ja juurenhoito, iensairauksien hoito, hammasprotetiikka ja purentafysiologia, lasten hammashoito, suupatologia ja radiologia.

Hampaiden oikomishoitoon erikoistuneet hammaslääkärit korjaavat hampaiston normaalia kehitystä ja toimintaa haittaavia purentahäiriöitä, hampaiston ahtautta ja hampaiden asentovirheitä. Lapsilla ja nuorilla purennan kehitystä voidaan jo ennalta ohjata suotuisaan suuntaan.

Suu- ja leukakirurgiaan sisältyvät vaativammat suun alueen leikkaukset, kuten hampaiden vaikeat poistot sekä suun alueen limakalvosairauksien hoito sekä esimerkiksi kielen ja leukanivelien kiputilojen hoito. Sairaaloissa toimivat suu- ja leukakirurgit tekevät myös laajempia kasvojen alueen leikkauksia, kuten syöpäleikkauksia sekä hoitavat leuka- ja kasvovammoja.

Terveydenhuollon erikoishammaslääkärikoulutuksen alueita ovat esimerkiksi hallinto, epidemiologia ja terveystaloustiede. Terveydenhuollon erikoishammaslääkärit toimivat lähinnä julkisella sektorilla hallinnollisissa tehtävissä.

Käytännössä erikoisalojen toimialat ovat joustavia ja yleishammaslääkäritkin voivat tehdä osin samoja toimenpiteitä kuin erikoishammaslääkärit. Yleishammaslääkärin on kuitenkin osattava päättää, milloin potilas tarvitsee erikoishammaslääkärin hoitoa ja lähetettävä tämä tarvittaessa erikoishoitoon.

Terveyskeskushammaslääkärin tehtäviin kuuluu potilaiden hoidon lisäksi mm. kunnan väestön suun terveydenhuollon suunnittelua ja johtamista sekä terveyden edistämistä ja sen suunnittelua.

Vastaanotolla hammaslääkäri työskentelee useimmiten ns. nelikäsityössä hammashoitajan kanssa. Usein työryhmään kuuluu myös suuhygienisti. Kokonaisvastuu hoidosta on kuitenkin hammaslääkärillä. Usein hammaslääkäri toimii myös vastaanoton esimiehenä. Potilasta hoitaessaan hammaslääkäri työskentelee hyvin itsenäisesti.

Yleisimmin hammaslääkärin työpäivä koostuu potilaiden hoitamisesta sekä siihen liittyvistä kirjallisista töistä, kuten potilastietojen kirjaamisesta, hoitosuunnitelmien laatimisesta ja lähetteiden ja lausuntojen kirjoittamisesta.

Työ on pääasiassa päivätyötä, mutta asiakaspalvelu vaatii usein myös iltavastaanottoa. Lisäksi viikonloppuisin voi olla päivystyksiä. Hammaslääkäriltä edellytetään myös hätätapausten hoitoa sovittujen hoitoaikojen lisäksi.

 

 

Hammaslääkärit työskentelevät pääasiassa terveyskeskuksissa ja keskussairaaloissa sekä yksityishammaslääkäreinä tai niiden palveluksessa.

Hammaslääkäreitä työskentelee myös mm. opetus- ja tutkimustehtävissä sekä puolustusvoimissa ja hoitolaitoksissa.

Hammaslääkäri on lääketieteellinen asiantuntija, joka on erikoistunut tutkimaan, hoitamaan sekä ehkäisemään suun ja leukojen alueen sairauksia ja vammoja. Ammatti vaatii näiden alueiden tuntemusta ja osaamista.

Hammaslääkärin työ on vastuullista ja itsenäistä ja vaatii suunnitelmallisuutta ja tarkkuutta. Työ on intensiivistä, jokaiseen potilaaseen on keskityttävä yhtä tarkasti.

Työssä tarvitaan myös käden taitoja.

Ihmisläheinen palveluasenne on työssä tarpeen. Ammatissa on tultava hyvin toimeen erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten kanssa.

Hyvät ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot ovat tarpeen luottamuksellisen potilas-lääkärisuhteen saavuttamiseksi.

Ammatissa on tärkeää osata kuunnella potilasta ja selvittää hänelle eri hoitovaihtoehdot ja niiden kustannukset. Yhä useammat haluavat olla mukana päättämässä omasta hoidostaan.

Ryhmätyötaitoja tarvitaan työskenneltäessä läheisessä yhteistyössä hammashoitotiimissä.

Hammaslääkärit tarvitsevat työssään myös taloudellisia ja liikkeenjohdollisia taitoja.

Hammaslääkärin työ on fyysisesti ja henkisesti varsin kuormittavaa, vaativaa ja vastuullista ihmissuhdetyötä, johon liittyy monesti myös aikapaine.

Hammaslääkärien työskentelyasennot ovat vaikeita ja usein staattisia, vaikka ergonomiaan onkin kiinnitetty huomiota. Työhön liittyy myös kemiallisia ja fysikaalisia riskejä.

Koska hoitomenetelmät, tekniikat ja materiaalit kehittyvät jatkuvasti, on hammaslääkärin huolehdittava täydennyskoulutuksestaan säilyttääkseen ammattitaitonsa.

Helsingin, Oulun, Turun ja Itä-Suomen (Kuopion kampus) yliopistoissa voi opiskella hammaslääketiedettä. Tutkinto on hammaslääketieteen lisensiaatti.

Erikoishammaslääkäriksi voi valmistua suorittamalla hammaslääketieteen lisensiaatin tutkinnon jälkeen erikoishammaslääkärin tutkinnon. Ennen erikoistumiskoulutukseen hakeutumista on työskenneltävä vähintään kaksi vuotta hammaslääkärin kliinisissä tehtävissä.

Erikoistumisalueita ovat kliininen hammashoito, hampaiston oikomishoito ja terveydenhuolto, joihin erikoistuminen vie kolme vuotta sekä suu- ja leukakirurgia, johon erikoistumisaika on kuusi vuotta.

Hammaslääkärit ja erikoishammaslääkärit voivat suorittaa myös tieteellisen jatkotutkinnon, hammaslääketieteen tohtorin tutkinnon.

 

Opintoluotsi
Koulutusnetti, ajankohtaista tietoa Suomessa järjestettävästä koulutuksesta.

Hammaslääkäri on laillistettu ammattihenkilö. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira myöntää hakemuksesta laillistuksen ammattiin.

Hammaslääketieteen lisensiaatti saa oikeuden toimia itsenäisenä hammaslääkärinä suoritettuaan peruskoulutuksen jälkeen yhdeksän kuukautta kestävän käytännön palvelun toisen hammaslääkärin valvonnassa.

Kunnan palveluksessa olevien hammaslääkäreiden palkkaus muodostuu tehtäväkohtaisesta palkasta, henkilökohtaisesta osasta ja toimenpidepalkkioista. Kunnissa noudatetaan Kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta.

Yksityisvastaanotolla tulot muodostuvat potilaspalkkioista, jotka koostuvat käynti-, toimenpide- ja todistuspalkkioista.

(Työmarkkinatiedot koskevat koko ammattialaa, ne eivät rajoitu kuvattavaan ammattiin)

Terveydenhuoltoala

Terveyspalvelut työllistävät maassamme yhteensä noin 180 000 henkeä (v. 2009). Suurin osa alalla työskentelevistä on kuntien ja kuntayhtymien palveluksessa, mutta työpaikkoja on myös yksityisissä terveyspalveluja tarjoavissa yrityksissä ja järjestöissä.

Alalla työskentelevien kokonaismäärä on kasvanut tasaisesti viime vuosina. Työllisten lukumäärä on kasvanut kaikilla sektoreilla, mutta suhteellisesti yksityiset yritykset ovat työllistäneet koko ajan enemmän samalla kun julkisella puolella työskentelevien osuus on hieman pienentynyt.

Terveydenhuoltoalan työllisyystilanne on yleisesti ottaen hyvä, alalla on jopa pulaa työvoimasta. Alalle on tyypillistä myös lyhytkestoiset sijaisuudet, joita saattaa olla useita peräkkäin. Vastavalmistuneet työllistyvät usein ensin erilaisiin perhe- ja opintovapaan sijaisuuksiin. Ammattikohtaisia ja alueellisia eroja esiintyy.

Lääkäreiden ja hammaslääkäreiden työllisyystilanne on hyvä. Lääkäreistä on pulaa alueittain ja erityisalakohtaisesti. Hammaslääkärit pitävät usein yksityisvastaanottoa, mutta myös monet lääkärit.

Sairaanhoitajien työllisyystilanne on niin ikään hyvä, ja vastavalmistuneet työllistyvät nopeasti. Sairaanhoitajista on jopa pulaa.

Myös esimerkiksi bioanalyytikojen/laboratoriohoitajien, puheterapeuttien, toimintaterapeuttien, suuhygienistien, lähihoitajien ja välinehuoltajien työllisyystilanne on pääasiassa hyvä, mutta alueellista vaihtelua voi esiintyä. Sairaala-apulaisena työskentelevien ammattitaitoisten työntekijöiden kysyntä on lisääntynyt.

Monet alan ammattilaiset perustavat oman yrityksen, esimerkkinä fysioterapeutit. Myös sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, kätilöt ja perushoitajat ryhtyvät yhä useammin yrittäjiksi ja toimivat ennen kaikkea kotisairaanhoidossa ja vanhustenhuollossa.

Terveydenhuoltoalan työvoiman tarvetta lisää ammattihenkilöstön eläköityminen. Väestön ikääntyminen lisää puolestaan terveydenhuoltopalveluiden kysyntää, ja siten myös työmääriä, joita tekemään tarvitaan enemmän henkilöstöä. Julkinen sektori työllistää suurimman osan terveydenhuoltoalan henkilöstöstä, joten työllisyyden kehitys riippuu paljon uusien virkojen perustamisesta ja täyttämisestä.

Terveydenhuoltoalan ammattilaisia työskentelee jonkun verran ulkomailla, mm. Suomen Punaisen Ristin palveluksessa ja kehitysyhteistyössä kirkon järjestöissä. EU:n direktiiveillä on sovittu terveydenhuollon ammattitutkintojen hyväksymisestä muissa EU-maissa.

 

erikoishammaslääkäri
hammaslääketieteen lisensiaatti
hammaslääketieteen tohtori